Tunteet ja tunnetyö

Haluan vähän herätellä sinua miettimään tarkemmin tunteita. Lähivuosina on sattunut silmiin - siis ihan oikeasti koskenut, tuntunut ikävältä - termi tunteiden hallinta. Ajatellaan, että kunnon ihminen hallitsee tunteensa, ja tunnetyö on juurikin tätä. Monesti opetetaan, että hengitä vaan rauhallisesti ja tunne katoaa. Varmasti jokainen on kokeillut myös järkeistää tunteita tai puhua niistä loputtomiin ystävän kanssa. Voi olla, että tunne hetkeksi helpottaa, mutta se yleensä jää jäytämään pidemmäksi aikaa, jos sitä ei ole valmis tunnustelemaan omassa rauhassa, itsensä kanssa. Mieli on mestari murehtimaan ja pyörittelemään tunnetta päivä- ja vuosikausia. 

Todellinen tunteen tunteminen on sitä, että avaudut tuntemaan sen kehossasi. Annat ikään kuin kehon näytellä tunteen fyysisesti. Meillä jokaisella on syntymästä saakka kerättyä painolastia kehossamme, ja sitä voimme vapauttaa sallimalla tunteen tulla nyt näkyväksi. 

Kuvittele vaikkapa pieni lapsi, joka joutuu nielemään itkunsa tai kätkemään pelkonsa. Entä jos tuo lapsi saisi nyt turvallisen aikuisen kanssa - sinun itsesi - tuntea kokonaan tuon tunteen, jonka joutui aikoinaan piilottamaan? Kyse ei aina ole varsinaisesta traumasta tai isosta tapahtumasta, vaan ihan ihmisten kanssakäymiseen ja ymmärtämättömyyteen liittyvistä kokemuksista. 

Tämän jälkeen mielen valtaa tyytyväisyys, ilo ja rauha. Joka kerta, kun putsaamme tunnehistoriaamme, olo kevenee automaattisesti. Jos sinulle tuli mieleen jokin muisto tai hetki, voit lähteä tunnustelemaan sitä nyt kehollisesti. Tunne haluaa tulla nähdyksi ja koetuksi. Olet täysin turvassa tunteesi kanssa, kun annat sen tuntua kehossasi!